Pieni Huima (Hippocrates) Quicket Walking In The Air jouduttiin tänään lopettamaan.
Huima alkoi saamaan toissa päivänä epileptistyyppisiä kohtauksia. Sitä tutkittiin eläinsairaala Aistissa, mutta näin pienille pennuille ei oikein ole mitään tehtävissä.
Verikokeiden ja neuroloogisten perustutkimusten mukaan pentu oli terve ja normaali. Kohtauksen kuitenkin jatkuivat ja pahenivat, ja jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja laskimme pienen ja ihanan pois kärsimästä. Tämän ikäisellä pennulla ei ole epilepsiaa, vaan kohtaukset johtuvat aina jostain viasta.

Huiman kehitys on tullut koko ajan muita pentuja perässä, mutta sitkeästi halusin uskoa, että siitä olisi kasvanut normaali aikuinen koira. Se kuitenkin on alusta asti selvinnyt itse, eikä sitä sen kummemmin tuettu missään vaiheessa.

Huimalle olisi voitu aloittaa kohtauksia estävä lääkitys, mutta lääkkeen sivuvaikutuksen tuntuivat niin kurjilta tuon ikäiselle pennulle ja koska tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa, päätimme että Huiman on parempi päästä pois.

Lääkärissä kävimme päivällä, ja silloin ajattelin vielä että aloitamme lääkeen, mutta en sitä koskaan hakenut apteekista. Päivän aikana ei Huima saanut kohtauksia, mutta illalla se sai nopeaan tahtiin kaksi kohtausta, jotka olivat aiempaa pidempia ja rajumpia ja joista se ei enää toipunutkaan välittömästi niinkuin aiemmista ja päätös oli lopulta helppo tehdä. Illan aikana pentu selvästi myös väsähti eikä maailman ahnein pikku pentu suostunut enää syömään edes nakkeja.

Huima lähtee yliopistolliseen eläinsairaalaan avattavaksi, ehkä jonain päivänä olemme viisaampia, minkä vuoksi emme saaneet tätä sympaattista ja suloista pentua pitää luonamme tämän pidempään.

Huima oli ensimmäinen pentu, johon rakastuin koko sydämestäni pitäessäni sitä sylissä sen ensimmäisinä päivinä. Se vei mennessää palan sydäntäni.

Lepää rauhassa ihanista ihanin, rakkaista rakkain. Meillä on sinua niin kovin ikävä!