Pieni Huima (Hippocrates) Quicket Walking In The Air jouduttiin tänään lopettamaan.
Huima alkoi saamaan toissa päivänä epileptistyyppisiä kohtauksia. Sitä tutkittiin eläinsairaala Aistissa, mutta näin pienille pennuille ei oikein ole mitään tehtävissä.
Verikokeiden ja neuroloogisten perustutkimusten mukaan pentu oli terve ja normaali. Kohtauksen kuitenkin jatkuivat ja pahenivat, ja jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja laskimme pienen ja ihanan pois kärsimästä. Tämän ikäisellä pennulla ei ole epilepsiaa, vaan kohtaukset johtuvat aina jostain viasta.

Huiman kehitys on tullut koko ajan muita pentuja perässä, mutta sitkeästi halusin uskoa, että siitä olisi kasvanut normaali aikuinen koira. Se kuitenkin on alusta asti selvinnyt itse, eikä sitä sen kummemmin tuettu missään vaiheessa.

Huimalle olisi voitu aloittaa kohtauksia estävä lääkitys, mutta lääkkeen sivuvaikutuksen tuntuivat niin kurjilta tuon ikäiselle pennulle ja koska tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa, päätimme että Huiman on parempi päästä pois.

Lääkärissä kävimme päivällä, ja silloin ajattelin vielä että aloitamme lääkeen, mutta en sitä koskaan hakenut apteekista. Päivän aikana ei Huima saanut kohtauksia, mutta illalla se sai nopeaan tahtiin kaksi kohtausta, jotka olivat aiempaa pidempia ja rajumpia ja joista se ei enää toipunutkaan välittömästi niinkuin aiemmista ja päätös oli lopulta helppo tehdä. Illan aikana pentu selvästi myös väsähti eikä maailman ahnein pikku pentu suostunut enää syömään edes nakkeja.

Huima lähtee yliopistolliseen eläinsairaalaan avattavaksi, ehkä jonain päivänä olemme viisaampia, minkä vuoksi emme saaneet tätä sympaattista ja suloista pentua pitää luonamme tämän pidempään.

Huima oli ensimmäinen pentu, johon rakastuin koko sydämestäni pitäessäni sitä sylissä sen ensimmäisinä päivinä. Se vei mennessää palan sydäntäni.

Lepää rauhassa ihanista ihanin, rakkaista rakkain. Meillä on sinua niin kovin ikävä!

Hansku kävi tänään ensimmäisenä vieraana pentulassa. Mun äiti ja Jannen vanhemmat ovat käyneet kyllä meillä ns.olosuhteidenpakosta, mutta pentulaan heitä ei ole päästetty. Nämä kyläilyt Lumo on ottanut ihan hyvin.

Hansku kuitenkin sai kutsun pentuihin tutustumaan, ja eipä Lumolla kovin paljoa sanottavaa siihen ollut. Ehkä aavistuksen tavallista tarkkaavaisempi oli, ja seurasi mitä puuhaamme, mutta ei missään tapauksessa ollut moksiskaan vieraasta. Pentulan ulkopuolella ei vieras kiinnostanut tavallista enempää. Hanskuhan on toki Lumolle ennestään tuttu.

Pennut kehittyvät huimaa kyytiä. Tänään näin ensimmäiset 'kakkakyykkäykset' pissat on jo monena päivänä tehty ihan itse. Pentula alkaakin olemaan aika märkä ja tämän päiväisten kakkayllärien jälkeen tein päätöksen että huomenna laajennetaan ja saavat paperia osa. Eilen pentuset tepsuttelivat ekaa kertaa pentulan ulkopuolella lattialla, kun eivät enää pysyneet Pinjan ammeessa siivouksen aikana, vaan pari sankaria tupsahti heti laidan yli. Siirsin sitten kaikki pennut lattialle pyyhkeen päälle, jalat ei vielä suht liukkaalla lattialla pitäneet.
Pisteenä i:n päälle, pari pentua pyrki tänään niin pontevasti pois pentulasta, että uskoisin että ne parin päivän sisään karkuun pääsisivätkin. Kuvia kun ei hereillä olevista enää oikein saan, niin videota on pakko ottaa.

Video 1 Botticelli pyrkii vapauteen.

Video 2 Lumo-äiti halusi kanssa filmitähdeksi. Kohta ylttää jo tissiin vaikka äiti seisookin!

Ehkä sitä tarttis muistakin pennuista ottaa kuvia... kuin Hiposta!

Neiti H on varastanut mun sydämen ihan täysin. Tempperamenttiä kuin pienessä pitäjässä, ottaa jo kontaktia. Laulaa kovaa ja korkealta. Tänään kun koitettiin kuvia ottaa, niin kamera ei ehtinyt tarkentamaan ennenkuin Neiti meinasi pöydältä jo tippua (ja keittiönpöytää on kuitenkin toista metriä juosta, ennen reunaa).
Painossa perässä, mutta hienosti pitää puolensa, ja painokin nousee tasaisen varmasti. Muilla vaan oli etumatkaa elämään enemmän.

Viimeistä hetki odoteltiin, ja eipä tainnut riemulla olla rajoja, kun se vihdoin omin avuin maailmaan saapui paljastuen mustavalkoiseksi tytöksi.
Kasikko oli valmis, ja kaikinpuolin erinomaisen tasainen. Tyttöjä ja poikia, mustia ja sinisiä tasan puolet ja puolet.

Hippocrateksella on melkein ympärikaulus (pieni katko vasemmalla) ja päässä läsi.
Syntyessä painoa 324g ja ainoana pentuna aamuksi oli paino laskenut 319grammaan. Punnitsin pikku Hipon vielä syömisen jälkeen ja nyt oli paino jo syntymäpainossa. Ymmärtäähän tuon että perässä tullaan, kun on syntynyt yli 8h ensimmäisenä syntyneen perään.