Ruuti muutti asumaan niinkin pitkälle kuin Riihimäkeen, mutta tuttuun ja kokeneeseen ihanaan kotiin poika pääsi. Emilian ja Esan sekä lapsien lisäksi perheestä löytyy bc tyttö Valo.

Ruudin suunnitelmiin kuuluu olla monitoimiharrastuskoira, ja siihen äärisosiaalinen, reipas ja tasapainoinen poika on ihan passeli.

Meidän koko lauma (mummoa lukuunottamatta) tulee kaipaamaan isosti ihanaa poikaa. Ruuti oli Hipan paras leikkikaveri, Savun jämäkkä isobroidi. Nyt pitää tyttöjen leikkiä keskenään.

Osmo matkasi niinkin kauaksi kuin Vantaalle Linnean ihka ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Osmon tulevaan perheeseen kuuluu kuitenkin Linnean perheen koirat Olavi ja Valtsu sekä hoitokoira Tryffeli sekä toki perheen ihmisjäsenet. Osmolle on suunnittelilla monipuolinen harrastuskoiran virka.

Onnea matkaan suloiselle sykikoiralle!

Nyt on enää kaksi jäljellä. Pentula puretaan tänään ja kaksikko saa jatkaa eloaan keittiössä. Palataan normaaliarkeen siis, ja tiistaina lauma taas pienenee... Kovin on hiljaista meillä.

Hurmaava pieni sähköjänis, pupelo jonka pentutestiä ei voinut vakavalla naamalla katsoa. Make raukka, tuosta kaverista ei patteri lopu!

Lauman pieneneminen aiheuttaa ahdistusta kasvattajatädin sydämessä. Kohta niitä ei enää ole ja tämä pentuprojekti on pian tältä osin ohi. Toki näitä pentuja tulee nähtyä vielä paljon tulevaisuudessakin, ekat minitreffitkin on jo ensi lauantaille suunnitteilla.

Kolme jäljellä olevaa pentua alkavat olla varsinaisia riiviöitä. Hyvin allekirjoitan sen, että bc pennun sopiva luovtusikä on 7viikkoa. Ekat pennut olivat lähtiessään 7vkoa 2 päivää ja varsin valmiita uuteen maailmaan. Nämä jäljellä olevat pitävät kyllä semmoisia bileitä, että koko ajan saa olla sydän syrjällään, mitä mahtavatkaan keksi seuraavaksi. Vauhti on myös viikossa kasvanut käsittämättömästi. Mutta ihania ovat, ja ihanaa kun saa pari pentua pitää vähän pidempään niin ei käy luopuminen turhan äkkiseltään.

Muilta pennuilta tulee vaan mukavia uutisia. Jendi, Lassi ja Asta ovat jo hyvin kotiutuneet! Myös Pipkinin ensimmäiset terveiset uudesta kodista ovat varsin positiivisiä. Toivotaan että pari jäljellä olevaa saavat yhtä hyvän startin uusissa kodeissaan.

Siniset pojat, tänään lähtenyt Pipkin vasemmalla ja vielä kotiin lähtöä odotteleva Dante oikealla.
(Huom. kelpien korvat)

Myös Astan kuulumiset (tuli tässä kirjoittaessa) lupaavat yhtä hyvää!

Jäljelle jäänyt nelikko on ihana. Ehkä me näistä vielä joku voidaan maailmalle laskea... kolme voisi pitää vaikka itse!
Niin helpolta tuntuu jopa viisi pentua vrt. kahdeksan. Meteliä on paljon vähemmän, pennut saa yksi ihminen sisään ja ulos sujuvasti ja ilman kirosanoja.
Ja ah niin paljon siistimpää!

Dante mahtuu vielä koriin!

Jos jäljellä on vain yksi tyttö, niin onko sen oltava automaattisesti prinsessa?

Einstein kerrankin totisena

Maailman ihanin pojan pää, on niin Vega-mummin näköinen! Botticelli

Q.Wish Upon A Star nimestä johdettu Asta, sopii jämptille ja tempperamenttiselle tytölle kuin nenä päähän. Asta on Marliinan ensimmäinen oma koira omassa kodissa, lapsuuden kodissa on kuitenkin ollut useampikin sheltti. Katsellaam rauhassa mihin suuntaan yhteinen tie lähtee kulkemaan!

Onnea matkaan ja asennetta peliin

Kiitos kaikille myötäelämisessä suuressa surussamme 

Onneksi tässä on ollut ihan pikkuisen hoppua jäljelle jääneen seitsikon kanssa, ettei sitä ole pahemmin voinut rypeä surun syövereissä.

Seitsikon kanssa ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Tänään ne karkasivat aamupäivällä pihalta, aidat vaan kaatuvat kun päättävät että lumi on valkoisempaa aidan takana. Tokikaan eivät ole vahtimatta pihalla kun pikku hetkiä, autoja tai muita vaarallisia asioita ei ole ihan lähistöllä vaikka vähän aidan läpi maailmalle menevätkin.

Hippa on kunnostautunut hienosti pentujen virallisena leikkitätinä. Hienosti se osaa laittaa pennut ruotuun, mutta on silti reilu ja reipas. Vegaa pennut ahdistavat niin paljon, ettei se suostu pentujen kanssa olemaan kuin niiden nukkuessa. 

Tänään pesin ja föönasin kaksi ensimmäistä lähtijää, Aristoteles aj Fibonacci lähtivät maailmalle ja huomenna on Curien aika lähteä. Olin varma, että itkuksi menee lähtö, mutta näköjään on joku raja tälläkin itkupillillä. Iloisin mielin saateltiin kaksikko matkaan, näitä nähdään vielä!

Fibonacci ja Aristoteles valmiina lähtöön!

Ensi viikko mennään melkein kokonaan neljän pennun voimin, loppuviikosta lähtee seuraava kaksikko ja kahden viimeisen kanssa vietetään aikaa kuun  loppuun asti. Pehmeä lasku takaisin normaaliin elämään, kun pennut lähtee asteittain.

Jendillä ei pitkä matka ollut, kun kotikaupunkina pysyy Helsinki ja emmeköhän nää tätä suloista pikku Neitiä jatkossa paljonkin.
Jannille Jendi on ensimmäinen oma koira, eli katsotaan mihin parivaljakko vielä ehtiikään. Toko, agi ja näyttelyt ovat ainakin Neidin harrastuslistalla.

Jannin ja Jendin lisäksi laumaan kuuluu useampi siivekäs, ja vielä hetken aikaa myös ihmismummi ja -pappa!

Iloisia hetkiä pikku hyrrän kanssa koko perheelle!

Nimekseen jämerä jätkä sai Lassi. Linda ja Vesan laumaan kuuluu lisäksi vanhempi beecee herra Leevi!
Lassille on suunniteltu uraa tokon ja PK-lajien parissa.

Pitkää pinnaa Lindalle ja Vesalle, toivottavasti saitte mitä tilasittekin

Huiman kehitys on tullut koko ajan muita pentuja perässä, mutta sitkeästi halusin uskoa, että siitä olisi kasvanut normaali aikuinen koira. Se kuitenkin on alusta asti selvinnyt itse, eikä sitä sen kummemmin tuettu missään vaiheessa.

Huimalle olisi voitu aloittaa kohtauksia estävä lääkitys, mutta lääkkeen sivuvaikutuksen tuntuivat niin kurjilta tuon ikäiselle pennulle ja koska tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa, päätimme että Huiman on parempi päästä pois.

Lääkärissä kävimme päivällä, ja silloin ajattelin vielä että aloitamme lääkeen, mutta en sitä koskaan hakenut apteekista. Päivän aikana ei Huima saanut kohtauksia, mutta illalla se sai nopeaan tahtiin kaksi kohtausta, jotka olivat aiempaa pidempia ja rajumpia ja joista se ei enää toipunutkaan välittömästi niinkuin aiemmista ja päätös oli lopulta helppo tehdä. Illan aikana pentu selvästi myös väsähti eikä maailman ahnein pikku pentu suostunut enää syömään edes nakkeja.

Huima lähtee yliopistolliseen eläinsairaalaan avattavaksi, ehkä jonain päivänä olemme viisaampia, minkä vuoksi emme saaneet tätä sympaattista ja suloista pentua pitää luonamme tämän pidempään.

Huima oli ensimmäinen pentu, johon rakastuin koko sydämestäni pitäessäni sitä sylissä sen ensimmäisinä päivinä. Se vei mennessää palan sydäntäni.

Lepää rauhassa ihanista ihanin, rakkaista rakkain. Meillä on sinua niin kovin ikävä!

Huippu päiviä molemmat, olen niin tyytyväinen pentuihin. Pentutestin mukaan pennuilla on kaikillä ns. keskiarvoa paremmat hermot. Ne kestivät testin hyvin paineistumatta siitä sen kummemmin, palautuivat hyvin, eivät piipanneet ja olivat rentoja ja avoimia tavatessaan uuden ihmisen. Reilu puolet osoitti myös reilua toimintakykyä ja aika itsenäisiäkin nuo ovat. Ei siis välttämättä mitään helpoimpia pentuja, mutta varmasti hienoja harrastuskavereita. Pentutesti käydään kunkin pennun tulevan omistajan kanssa läpi, netissä en niitä julkaise. Tämä on kuitenkin vain sen hetken tilanne pennusta, tästä sitä aletaan vasta rakentamaan.

Tänään oli vuorossa eläinlääkärintarkastus, silmäpeilaus ja sirutus. Tämäkin meni oikein mallikkaasti. Pari pentua hieman vinkaisi sirutuksessa, mutta suurin osa ei huomannut edes. Silmät olivat ns. priimaa, paitsi Einsteinin silmässä oli yksi ylimääräinen pitkä ripsi, joka ei ollut 'rivissä'. Muutenkaan ei pennuista vikaa löytynyt, ja pallitkin oli pojilla jo ihan paikallaan ja laskeutuneet, neliviikkoisina ekan kerran kokeilin ja silloin olikin jo kaikilla paikallaan.

Pentujen kotivalinnat on nyt tyttöjen osalta tehty. Poikia katsotaan vielä huomenna, miltä näyttää ja ehkäpä pohditaan tätä vielä pentujen ottajienkin kanssa. Pojat olivat aikamoisia luonteiltaan, yksi yllätti kyllä totaalisesti käytöksellään sekä testin aikana ja lääkärissä vielä toistamiseen. Siinä on jollain seuraaviksi vuosiksi ihan mukavasti ohjelmaa!

Viime yö meni aivan totaalikaaoksessa. Ensin heräsi pennut, ja kun ne saatiin hiljentymään heräsi Pinja meteliin, jonka jälkeen pennut heräsivät Pinjaan jne. kolme tuntia meni aivan sumussa. Lopulta oli pakko luovuttaa ja antaa pentujen olla vapaana asunnossa. Sitten ne olivatkin hiljaa ja tyytyväisiä, ja antoivat meidän nukkua jopa puoli yhdeksään.  Ulkona olo on myös ihan kaaosta. Jouduin ottamaan pihalta pätkän aitaa sisään pentutestiä varten ja yhteen reunaan jäi juurijuuri pennun mentävä kolo. Aristoteles karkasisin sitten eilen pariin otteeseen ja kun koitin portista päästä hakemaan sitä karkasi loputkin pennut. Vielä viikko.... Ekat neljä pentua lähtee heti perjantai-sunnuntai välillä. Ja seuraavat sitten siitä pikku hiljaa niin, viimeisen lähtijän kotiinmeno päiväksi on merkattu kuun viimeinen päivä!

Pennut syövät nyt neljästi päivässä hieman reilu 4dl kerralla. Lisänä piimä, jauheliha, kana, raejuusto. Painot olivat 3.5kg-2,8kg kuusi viikkoisina. Lumo imettää enää 1-2krt päivässä ja sunnuntaina se tosiaan lähtee kotiin. Pentujen leikityksestä vastaa Hippa, ja käy mummokoirakin niitä välillä aina ojentamassa.

Kauhea ajatella että joutuu noista luopumaan, mutta onneksi pennuille on kaikille oikein hyvä koti tiedossa!