Hain tänään aamusta Lumon meille. Aivan ihanaa, että Johanna ja Timo raaskivat luopua siitä jo nyt, ja saan itse ihastella masun kasvua. Lumo voi hienosti. Masu kasvaa ja ruoka maistuu. Maha on pysynyt hyvänä, vaikka ruokamerkkiä ja määrää on muutettu, nyt nostetaan reiluun tahtiin sapuskan määrää. Tähän asti ollaan nostettu aika maltillisesti, mutta masussa taitaa olla sen verran elämään, että parempi antaa selvästi enemmän ettei tule imetysvaiheessa ongelmia, vaan Lumolla olisi hieman vararavintoakin.

Lumo kävi puntarissa, ja painoa on tullut tasan 3kg lisää. HUI! Myös masumitat on kokeneet huimaa kasvua. Astutuksen jälkeen etumasu oli 56 nyt 64, takamasu 52 nyt 61. Ja painoa siis silloin 20kg progea ottaessa, ja nyt 23kg (ultrassa 20.3kg). Lumohan on aika pitkä kroppainen ja mahainen, eli tasasta pötköä on pitkä pätkä masussa.

Hyvin Ruova vielä jaksaa lenkkeillä, hieman jopa juoksenteli Vegan ja Hipan kanssa, mutta aika nopsaan tyytyi ravailemaan omaa tahtia.

Vieraita koiria ei enää meille oteta kylään, tytöt tulevat kolmisin juttuu hienosti, niin ei riskeerata lauman tasapainoa vierailla. Ihmiset on toki tervetulleita ja hyvin toivottujakin ettei tule mulla aika pitkäks

Ensi viikon ohjelmassa on sitten asennoitumista pentujen tuloo: käydään tarvikkeita läpi, ostetaan puuttuvia jne. hieman jo raivattiin työhuonetta jonne pentulaatikko laitetaan, ja heräteostoksina on hankittu kuumemittari (10s), parempaan pentutulokseen kirja, Hesari kuukaudeksi ja kassillinen Hesareita systeriltä. Pistäkäähän tutut sanomalehdet sivuun ja tuokaa meille. Meille kun ei lehtiä tule ja lehtiroskis on tuommoinen dyykkauksen estävä, niin lehdet otetaan mieluusti vastaan.

Ja sitten odotetaan, odotetaan, odotetaan... Jokohan sitä pitäisi alkaa miettiä pennuille nimiä? En taida vielä uskaltaa...