Suru on ollut aika järisyttävä. Vaikka sitä tietää tehneensä oikean ratkaisun, ei jossittelua voi vaientaa edes omassa päässä.
Kuitenkin katsoessa viimeisiä kuvia pikkuisesta Huimasta, ei tarvitse päätöstään katua. Huiman oli tarkoitus jäädä omistukseeni, mutta muuttaa rakkaalle ystävälleni Anulle. Tuntuu niin kurjalle myös Anun puolesta, ettei laumaan saatu kauan odotettua uutta jäsentä.

Kiitos kaikille myötäelämisessä suuressa surussamme 

Onneksi tässä on ollut ihan pikkuisen hoppua jäljelle jääneen seitsikon kanssa, ettei sitä ole pahemmin voinut rypeä surun syövereissä.

Seitsikon kanssa ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Tänään ne karkasivat aamupäivällä pihalta, aidat vaan kaatuvat kun päättävät että lumi on valkoisempaa aidan takana. Tokikaan eivät ole vahtimatta pihalla kun pikku hetkiä, autoja tai muita vaarallisia asioita ei ole ihan lähistöllä vaikka vähän aidan läpi maailmalle menevätkin.

Hippa on kunnostautunut hienosti pentujen virallisena leikkitätinä. Hienosti se osaa laittaa pennut ruotuun, mutta on silti reilu ja reipas. Vegaa pennut ahdistavat niin paljon, ettei se suostu pentujen kanssa olemaan kuin niiden nukkuessa. 

Tänään pesin ja föönasin kaksi ensimmäistä lähtijää, Aristoteles aj Fibonacci lähtivät maailmalle ja huomenna on Curien aika lähteä. Olin varma, että itkuksi menee lähtö, mutta näköjään on joku raja tälläkin itkupillillä. Iloisin mielin saateltiin kaksikko matkaan, näitä nähdään vielä!

Fibonacci ja Aristoteles valmiina lähtöön!

Ensi viikko mennään melkein kokonaan neljän pennun voimin, loppuviikosta lähtee seuraava kaksikko ja kahden viimeisen kanssa vietetään aikaa kuun  loppuun asti. Pehmeä lasku takaisin normaaliin elämään, kun pennut lähtee asteittain.